Suomi on onnellisin maa jo viidettä kertaa peräkkäin ja tulos hämmästyttää monia kansalaisia. 80 vuotta on rauhallista aikaa vietetty Suomessa ja elintaso on ollut hyvä, vaikkakin jo vuosia laskusuunnassa. Miltä asiat oikeasti näyttävät tarkemmin katsottuna?
Onko Suomella varmuusvarastoja enää?
Koronakriisin alkaessa ilmeni, miten huonossa tilassa huoltovarmuuskeskuksemme oli. Kriiseihin varautuminen ei ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Jos huhut pitävät paikkaansa, myös viljan varmuusvarastoissa ei ole leipäviljaa kuin kuukauden tarpeeksi. Puhdasta siemenviljaa ja rehua ei ole juuri nimeksikään tai sen laatu on huonoa. Kataisen hallitus puolitti varmuusvarastomme ja Sipilän hallitus jatkoi vähentämistä. Nyt Marinin hallituksen aikana on asiaan havahduttu, mutta asian korjaamiseksi ei olla tehty yhtään mitään.
Tuntuu siltä, että nykyiset päättäjät eivät ymmärrä asian vakavuutta. Saksasta tuli jo myrskyvaroitus ja siellä elintarvikkeiden hinnat ovat räjähdysmäisessä nousussa. Vehnän hinta on kaksinkertaistunut ja se näkyy suoraan ruokakaupan hyllyllä. Suomessa voi leipä maksaa kohta 10 euroa ja elintarvikkeiden saatavuus heikkenee loppuvuodesta. Ukrainan sota vaikuttaa paljon, koska Ukrainan alue on maailman vilja-aitta. Jos siellä ei päästä keväällä kylvämään viljaa, on aivan varmaa, että nälänhätä lisääntyy köyhimmissä maissa. Monet maat ovatkin jo kieltäneet viljan ja rehun viennin ulkomaille, peläten Ukrainan sodan pitkittymistä.
Maataloutemme on ahdingossa
Suomen ruokatuotannon ahdingosta on puhuttu pitkään ja maatilat ovat pahasti velkaantuneita. Vain joka neljäs tila on velaton. Velkaisuusaste on normaalistikin vaikuttava tekijä maatilan pärjäämisessä, mutta nykyisten huonojen katteiden takia se on muuttunut kriittiseksi. Suurien kauppaketjujen ahneus on on aiheuttanut katteiden pienenemistä ja lähes sanelevat hinnat tuottajalle. Lisäksi polttoaineiden ja lannoitteiden hintojen nousu ovat ajaneet monet maatilat kuilun partaalle. Tuskaa lisää myös vihreä hulluus, joka pitää vihamielisesti maa- ja karjatiloja pahoina saastuttajina.
Sian- ja kananlihantuotantomme on samassa ahdingossa, koska rehuviljan saatavuus on merkittävästi heikentynyt, ellei jo loppunut. Tähän tilanteeseen ollaan ajauduttu, koska kotimaista valkuaisainetuotantoa ei olla arvostettu, vaan soijaa on saatu halvemmalla muualta.
Hallitus on tuomassa maataloudelle 300 miljoonan tukipakettia, mutta ne ovat vain pieniä roposia, kun apupaketti jaetaan maatilojen kesken – eikä vaikutus ole pitkäaikainen. Juurisyihin ei keskitytä, eikä mietitä sitä, mistä syystä maatalous on ajautunut ahdinkoon? Taas kaadetaan vain rahaa ongelmien päälle ja kuvitellaan sen riittävän.
Asiat laitettava tärkeysjärjestykseen
Tilanne on vakava. Monet viljelijät miettivät kannattaako pelloille enää lähteä näillä tuotantokustannuksilla. Lisäksi kansaiväliset raaka-ainemarkkinat ja kuljetusketjut ovat sekaisin. Ukraina tuskin kylvää mitään tänä vuonna, eikä varmuusvarastoissamme ole riittävästi raaka-aineita, jotta selviäisimme ensi vuoteen. Jos emme nyt varmista sitä, että saamme oman maataloustuotantomme tehokkaalle tasolle, edessä voi pahimmassa tapauksessa olla ruokapula. Toivotaan että tilanne ei ajautuisi niin pahalle tasolle.
Jos hallitus ei pian kykene korjaaman tilannetta, se täytyy turvallisuussyistä vaihtaa kyvykkäämpään – jopa virkamieshallitukseen. Suomen ruokaomavaraisuus täytyy nyt turvata, ettemme näkisi Suomessa sellaista, mitä emme koskaan olisi kuvitelleet näkevämme. Kaikki ylimääräiset rahanjaot ulkomaille ja toisarvoisiin kohteisiin pitää lopettaa ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
