Oma tahto 2020-kansalaisaloitteen pohjalta tehty uusi aborttilain uudistus hyväksyttiin eduskunnassa äänin 125–41. Lain tarkoitus on helpottaa abortin saamista Suomessa ilman turhaa byrokratiaa, eikä lääkärin lausuntoja tarvita. Vain naisen oma tahto riittää raskauden keskeyttämiseen. Lakia perusteltiin sillä, että se lisää naisen itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa ja lisää tasa-arvoa.
Vaikka aihe on herkkä ja jakaa mielipiteitä, niin mielestäni tätä lakia ei tässä muodossa olisi saanut hyväksyä. Lakialoite oli selvästi intersektionaalisen feminismin ja itsekkäiden omien etujen pohjalta laadittu. Kaikkea ei mietitty loppuun saakka. Laki unohti kylmästi sen, että abortti ei ole naiselle suinkaan vähäpätöinen asia. Monet ovat myöhemmin katuneet päätöstään ja se voi osaltaan aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia ja jopa itsemurhariskin.
Itse en tietenkään halua poistaa abortin mahdollisuutta, koska jokainen tilanne on erilainen ja on painavia syitä, miksi abortti on paras vaihtoehto. Varsinkin silloin, jos äidin elämä on uhattuna raskauden takia tai sikiöllä on vakavia kehityshäiriöitä. Mutta liian kevein perustein ei tule asiaan suhtautua, ikään kuin se olisi arkipäiväinen asia, kuten kaupassa käynti. Nykyinen ilmapiiri on sellainen, että abortin todellisuutta yritetään häivyttää ja puhutaan hienoin termein lisääntymisterveydellisitä oikeuksista sen sijaan, että puhuttaisiin syntymättömän lapsen oikeudesta elämään. Kohdussa ei kasva mikään solumöykky, vaan jo hedelmöityksestä lähtien äidin vatsassa kasvaa oma persoona ja pieni ihmisalku, jonka ajattelukyky, ruumiinrakenne, muisti ja tunteet kehittyvät raskausviikkojen edetessä.
Itseäni huolestuttaa se, että tässä uudessa laissa ei ole mitään sääntelyä abortteja suorittavan yksikön suhteen. Tämän aborttilain pykälissä ei edes sanota, että varhaisen abortin suorittajan olisi oltava lääkäri. Tämä mahdollistaa ns. puoskaroinnin, joka voi vaarantaa potilasturvallisuuden.
Lisäksi tässä laissa ei enää vaadita lääkärin lausuntoja ja se heikentää naisen mahdollisuutta kriisiapuun ja tukeen herkällä hetkellä. Jokaisen raskaana olevan naisen pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään elämäntilannettaan ja keskustella lääkärin kanssa siitä, onko taustalla jotakin painostusta, pedofiliaa, raiskaus tai muuta mistä on vaikea puhua äänen. Kenen tahdosta on kyse, kun aborttia haetaan? Entä miten voidaan selvittää se, kuinka pitkällä raskaus oikeasti on?
Entä miehen oikeudet? Jos nainen haluaa abortin, miehen oikeuksia ei kysellä. Kuitenkin molemmat osapuolet ovat osallistuneet lapsen alulle saattamiseen, mutta sen keskeyttämiseen vaaditaan vain naisen oma tahto. Näin tasa-arvon aikana olisi syytä pohtia kuinka tasa-arvoista tämä on? Toisella on oikeuksia mutta miehellä vain velvollisuuksia, joita ei voi paeta.
Itse olen adoptiolapsi ja olen kiitollinen siitä, ettei kukaan vienyt minulta oikeutta elämään. Saan olla olemassa ja elämä on arvokas asia, Jumalan lahja. Paljon on puhuttu siitä, että meillä syntyy liian vähän lapsia. Voisiko syntyvälle lapselle tarjota mieluummin kodin ja elämän adoption kautta, sen sijaan että hänet abortoidaan? Voidaanko tätä adoption mahdollisuutta Suomessa helpottaa? Lapsettomuudesta kärsii myös moni ja kotimaisia adoptioita tehdään aivan liian vähän.
Näitä asioita olisi ollut syytä miettiä ennen, kuin tällainen laki hyväksyttiin. On kuitenkin helpompaa kasvattaa terveitä lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.
