Mediasta on tulvinut uutisia Afganistanin kriisistä, kuinka länsimaiden
pystyttämä hallitus romahti vain kolmessa viikossa ja ääri-islamilainen
Taliban on ottanut maan haltuun. Afganistan on ollut yksi Suomen
suurimmista kehitysavun saajista, jonne on syydetty järkyttävä määrä
miljardeja toivoen, että länsimainen demokratia juurtuisi sinne. Kaikki
kehitysapu ja ponnistelut olivat lopulta tuulen tavoittelua. Miten tässä
nyt näin kävi?
Syynä on islam. Jos me täällä länsimaissa kuvittelemme ylimielisesti,
että voisimme viedä demokratiaa islamilaisiin maihin, olemme väärässä.
USA on länsimaiden kanssa yrittänyt tuputtaa demokratiaa arabimaihin,
mutta tuloksena on ollut vain sotaa ja kaaosta. Ylimielisyydellä ei
islamilaisia maita pakoteta demokratiaan. Ensinnäkin täytyisi ymmärtää
islamilaista kulttuuria enemmän, sekä maan tapoja ja heimoperinteitä.
Islam on niin syvälle juurtunut esim. afganistanilaiseen kulttuuriin,
että sitä on sieltä vaikea syrjäyttää. Jos afganistanilaiset olisivat
todella halunneet pitää länsimaisen demokraattisen hallinnon, heidän
armeijansa olisi sotinut talibaneja vastaan. Voimasuhteetkin olisivat
sen mahdollistaneet USA:n jättämällä sotakalustolla ja moninkertaisella
miesylivoimalla. Mutta tahtoa ei ollut, koska islam on syvällä afgaanien
sydämissä. Enemmistö pitää sharialakia ja Talibania parempana
vaihtoehtona kuin USA:n demokraattista mallia. Vastaavasti näin kävisi
myös Suomessa, jos tänne jostakin syystä tuputettaisiin islamilaista
hallintomallia ja sharialakia. Ei meidänkään kulttuuria niin vaan kitketä
pois pakottamalla – kansa nousisi varmasti barrikadeille!
Suomalaisilla on auttamishalua ja haluamme pelastaa mahdollisimman monta
afgaania tänne turvaan. Kaunis ajatus, mutta vaarallinen.
Islaminuskoisten kyvyttömyys tai haluttomuus sopeutua länsimaisiin
tapoihin, näkyy hyvin esimerkiksi länsimaihin muuttaneissa
maahanmuuttajissa. Samaa islamilaista hallintoa pyritään rakentamaan
kohdemaahan. Kun jossakin asuinalueella on tarpeeksi islaminuskoisia,
alkaa eriytyminen ja ghettoutuminen, kuten Ruotsissa on käynyt. Tämä
sopeutumattomuus näyttää periytyvän myös maahanmuuttajien lapsiin ja
sukupolvelta toiselle.
Unkarin presidentti Viktor Orbán sanoi haastattelussa,
että aina kun muslimeja ja kristittyjä asuu samalla asuinalueella, on
erittäin suuri riski että tilanne radikalisoituu. Unkarilaiset pohtivat,
että haluavatko he ottaa tämän riskin ja päästää muslimeja maahansa?
Päätimme, että emme ota tätä riskiä – sanoi Orbán. Unkari ajatteli omaa
kansaansa ja turvallisuuttaan ensin, siksi rajat suljettiin ja valvontaa
rajoilla tehostettiin. Nyt näyttää siltä, että Euroopan Unionikin olisi
taipumassa Unkarin ja Puolan malliin, rajoittamalla maahanmuuttoa – hyvä
niin!
Mutta mitä tekee Suomi ja vihervasemmisto? Täysin päinvastoin, mitä
Unkarissa, Puolassa ja EU:ssa ollaan tekemässä. Hallituspuolueet,
varsinkin vihreät ja RKP haluavat moninkertaistaa pakolaiskiintiön ja
kasvattaa kehitysapua. Heille ei suomen kansa ole etusijalla, vaan
ulkomaalaiset. Milloinkahan hallituspuolueet viisastuvat ja ajattelevat
oman kansan etua ja turvallisuutta samanlaisella innolla ja tarmolla,
kuin nyt afganistanilaisten?
