Vuosi 2020 on ollut mieleenpainuva koronaepidemian vuoksi. Kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella meihin jokaiseen. Hallitus on hoitanut koronatilanteen kohtalaisen hyvin, huolimatta maskisekoilusta ja sisäisen tiedonkulun ongelmista – olihan poikkeustilanne uusi kaikille. Toivottavasti osaamme varautua tulevaisuudessa entistä paremmin.
Toimet työpaikkojen luomiseksi oli yksi tämän hallituksen päätavoitteista. Mutta työttömyys on vain kasvanut, eikä kaikkea ei voi laittaa koronan piikkiin. Liian kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ovat tehneet rumaa jälkeä työmarkkinoilla. Mieleen tulee Kaipolan tehtaan sulkeminen ja liian kiireellä alasajettu turvetuotanto, joka on aiheuttanut työttömyyttä ja konkursseja. Näitä järjettömiä tavoitteita olisi varaa tässä taloustilanteessa höllentää, mutta poliittista tahtoa ei punavihreällä hallituksella ole!
Yrityksille on annettu koronatukia, joka on tietenkin hyvä asia. Mutta se miten koronatukia jaettiin, herätti paljon kummastusta. Joukossa oli menestyviä yrityksiä, joiden liiketoimintaan koronalla ei ole merkittävää vaikutusta. Miten on selitettävissä se, että pikavippifirmoja tuetaan tai asuntovuokrayhtiö Kojamo saa mahtavat tuet, vaikka tekee valtavaa tulosta maksamatta siitä edes veroja? Vaikeimmin koronakriisistä kärsivät esim. pienyrittäjät, ravintolat ja esiintyvät artistit, eli ne, joiden kassakoneet korona pysäytti täysin. Tähän olisin kaivannut Ely-keskukselta ja Business Finlandilta huomattavasti enemmän tarkkuutta, eikä selviytymisrahoja voida ruveta jakamaan tuotekehitysrahana hyväveliverkoston yrityksille!
Suomen taloutta olisi pitänyt elvyttää, koska se oli kuralla jo ennen koronaa. Velkaantumista pitäisi hillitä. Mutta mitä teki hallitus? Veroja korotettiin ja velkarahaa syydetään kehitysapuun ja turhanpäiväisiin hankkeisiin. Viherveroja lisättiin ja alkuvuodesta elinkustannukset kohoavat taas rajusti. Nyt maalaisjärkeä mukaan, sillä ostovoiman heikentäminen ei taloutta elvytä. Tarkastellaan kaikki “kankkulan kaivot” ja ohjataan ne rahat oman kansan selviytymiseen.
Perustuslakivaliokunnassa Haaviston tapausta puitiin lähestulkoon vuoden ja silti homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Räsäselläkin taitaa olla viides tutkintapyyntö menossa ja vireillä on monia muita “vihapuhesyytöksiä”, jotka vievät voimia ja resursseja itse eduskuntatyöstä. Mieleen tulee myös lentoliikenteen Korona-rajoitukset. Tämä ei kuitenkaan estänyt Isis-äitien lennättämistä Suomeen. Ohisalo ja Haavisto pitävät ennemmin kiinni kansainvälisistä sopimuksista kuin ajattelisivat oman kansan etua.
Brexit oli myös tämän vuoden puhutuin aihe. Britit valitsivat itsenäisyyden, eivätkä suostuneet olemaan EU:n talutusnuorassa jatkuvana nettomaksaja. Laura Huhtasaari on puhunut Euroopan Unionissa paljon Brexitistä ja varoittanut EU:n liittovaltiokehityksestä. Kansainväliset lehdet ja varsinkin Brittimedia ovat hehkuttaneet Lauraa ja hänen rohkeaa esiintymistään itsenäisten valtioiden puolesta ja nostivat Huhtasaaren Euroopan arvostetuimmaksi poliitikoksi. Täällä ei mediat kerro Laurasta mitään, vaan hehkuttavat ennemmin meidän ”kansikuvapääministeriä” ja hänen valtaisaa kansansuosiota.
Paljon on tapahtunut vuoden aikana ja luulen, että emme ole vielä nähneet kaikkea. Se mitä ensi vuosi tuo tullessaan, saattaa yllättää. Mutta toivotan kaikille kuitenkin parempaa uutta vuotta -21. Suunta on vain ylöspäin.
