6.12. 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Silloin ei vielä pidetty juhlakulkueita, ei kuulunut hurraahuutoja, silloin tilanne oli vielä erittäin räjähdysaltis. Venäjästä irtautuminen täytyi tehdä varovasti tunnustelemalla ja neuvottelemalla.
1917 kansa oli jakautunut kahtia ja ilmapiiri oli jännittynyt. Vastakkainasettelu enteili sotaa. Kriisi kärjistyi tammikuun lopussa vuonna 1918 sisällissodaksi punaisten ja valkoisten välille. Yhteenotto oli väistämätön. Silloin pahin vihollisemme ei tullut ulkoa- vaan sisältäpäin. Vihanlietsojat yllyttivät suomalaisia toisiaan vastaan ja uskottelivat väkivallan olevan ainoa mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Nämä kauheat tapahtumat jättivät jälkensä, mutta tekivät lopulta kansastamme yhtenäisen. Oppirahat piti maksaa ja siksi mekin voimme juhlistaa tänään Suomen itsenäisyyttä – vain yhdessä ja yhtenäisenä kansana olemme vahvoja.
Suomen itsenäisyys tai kansallinen olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Hallitsematon maahanmuutto uhkaa suomalaista kulttuuria ja voi syrjäyttää suomalaiset vähemmistöksi omassa maassaan. EU yrittää pakottaa jäsenvaltiot liittovaltioksi velkavankeuden avulla ja uhkaavat rangaistuksilla kansallismielisiä. Lisäksi Suomi on jakautumassa kahtia globalisteihin ja kansallismielisiin, huolta pidetään enemmän muista kuin omasta kansasta. Myös tuloerot ja eriarvoisuuden kasvaminen on huolestuttavaa. Vihapuheesta rangaistaan ja se on johtanut eriävien mielipiteiden vaimentamiseen ja perustuslakiamme rikotaan jatkuvasti. Tilanne alkaa muistuttamaan itsenäisyytemme ensimmäisiä vuosia. Pahin uhkamme tulee jälleen sisältäpäin. Meidän punavihreä ideologia ja maailmaa halaava hallitus uhkaa luovuttaa itsenäisyytemme EU:lle, eikä nykyiset oikeistopuolueetkaan näytä hillitsevän tätä kehitystä.
Juuri nyt tehdään jotain väärin, mutta vielä ei ole myöhäistä muuttaa kurssia. Tämän kehityssuunnan muuttamiseksi meidän on taas muistutettava itseämme siitä voimasta, joka meitä on yli satavuotisen itsenäisyytemme alusta alkaen kannatellut: Meidän on pidettävä huolta toisistamme. Kaveria ei jätetä, istui hän sitten koulun penkillä, yrittäjänä, duunarina, työttömänä kotona, sairaana tai vanhuksena hoitokodissa.
Muistakaa, että meitä suomalaisia on vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä. Silti Me noustiin köyhyydestä maailman rikkaimpien hyvinvointivaltioiden joukkoon. Uskomaton suoritus ja merkki siitä, että teimme jotakin oikein. Vaikka elämme vaikeita aikoja, voisimmeko tehdä saman juuri nyt? Suomesta täytyy pitää huolta, sen itsenäisyyttä tulee vaalia, sen hyvinvoinnin, huoltovarmuuden ja teollisuuden säilymisen eteen meidän täytyy tehdä kaikkemme. Suomi on paras maa – se on paras meille suomalaisille. Näillä sanoilla toivotan suomen kansalle hyvää itsenäisyyspäivää. Pitäkää huolta toisistanne ja jos on mahdollista, kohottakaa kanssani Marskin ryyppy.
