Rasismista olemme kuulleet viime aikoina kyllästymiseen asti. Black Lives Matter -rähinöitä on ollut ympäri maailmaa ja valkoihoiset sekä poliisit ovat saaneet siitä osansa. Rasistiksi haukutaan nykyään aivan liian heppoisin perustein ja tunnekuohun vallassa, jossa järki ei ole enää mukana. Yhden mustan rikollisen kuolema poliisin käsittelyssä sai aikaan mellakat ympäri maailmaa ja myös Suomessa. Tunteiden vallassa rikottiin julkista ja yksityistä omaisuutta, jossa eniten kärsivät täysin syyttömät sivulliset. Tuossa toiminnassa ei ollut järjen hiventäkään.
Tunne ja järki
Ihmiset voidaan jakaa järki- ja tunneihmisiin. Tunne vie usein, koska hitaampi järki ei ehdi mukaan impulsiiviseen päätöksentekoon. On myös ihmisiä, jotka ovat tasapainoisesti molempia, eli he ovat näiden kahden ominaisuuden välimaastossa. Molempia ominaisuuksia nimittäin tarvitaan täydentämään toisensa.
Poliittisessa päätöksenteossa nopeat päätökset tehdään yleensä tunteella ja hätiköiden. Hyvänä esimerkkinä irakilaisen turvapaikanhakijan pakkopalautus kotimaahan, jossa hänen väitettiin kuolleen. Ohisalo teki hätiköidyn päätöksen tunteella ja lopetti palautukset. No, lehdistä olemme myöhemmin saaneet lukea, että se päätös ei mennyt niin kuin Strömsössä.
Tunnetta toki tarvitaan, ja jos tunnepuoli ei jostakin syystä toimi, ihminen ei pysty päätöksentekoon ollenkaan. Kun hitaammassa päätöksenteossa järki ehtii tunteen mukaan, syntyy analyyttinen ja monelta kantilta harkittu päätös – parempi laadultaan.
Kansanedustaja sanoi rumasti
Juha Mäenpään eduskunnan puheenvuorossa käyttämä vieraslaji -termi oli ehkä rumasti sanottu, mutta ei millään tavalla rikos. Puhemiesneuvoston nuhtelu ei kuitenkaan riittänyt kaikille, vaan vaadittiin kovempia otteita. Monet kansanedustajat reagoivat tunteella ja halusivat heti poistaa Mäenpään syytesuojan. Varsinkin vihervasemmistossa lähdettiin jo kuvaannollisesti sytyttämään noitarovioita soihdut ja talikot käsissä. Valtakunnansyyttäjä pääsi lähes henkseleistään irti ja halusi asettaa Juhan syytteeseen, vaikka siihen ei olisi ollut aihetta.
Asiaa käsiteltiin vuoden päivät ja onneksi järki oli ehtinyt monen kansanedustajan mukaan ja niin päätös syytesuojan säilymisestä pysyi. Monet ehtivät kuunnella Mäenpään puheenkin nauhoitettuna ja tulivat sitten toisiin aatoksiin. Syytesuojan kannattajien puolelta oltiin huolissaan siitä, että sen poistaminen voisi johtaa kansanedustajien lisääntyvään itsesensuuriin. Jos kansanedustajat olisivat antaneet tunnekuohussaan luvan syytteen nostamiselle, niin siitä olisi ollut tuhoisa seuraus demokratialle ja pahimmassa tapauksessa koko kansanedustuslaitos olisi menettänyt merkityksensä. Eduskunnassa saa ja pitää puhua suunsa puhtaaksi ilman, että tarvitsee pelätä niskan takana vaanivaa valtakunnansyyttäjää, joka syytekiimassaan vie pienemmästäkin epäilystä käräjille.
Tämä prosessi oli opettavainen ja jokaisen kannattaa jatkossa siistiä kielen käyttöään ja puhua eduskunnan arvolle sopivalla tavalla – niin vasemmalla, keskellä kuin oikeallakin.
Tasa-arvoa eriarvoistamalla
Ministeri Ohisalo esitteli hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman, jonka kantavana näkökulmana on intersektionaalinen feminismi. Siis mikä? Ohisalo selventää kertomalla, että Suomi nostetaan tasa-arvon mallimaaksi. Kuulostaa hienolta – eikös vain? Lähemmin tarkasteltuna tämä tasa-arvo-ohjelma on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen!
Tämä on taas sitä vihreää hömppää, joka on täysin tunteella rakennettu. Jos järki olisi ehtinyt tähänkin projektiin mukaan, niin olisi huomattu, että ohjelma asettaa ihmiset tärkeysjärjestykseen eli eriarvoisiin kasteihin. Parhaimmat pisteet saa seksuaalivähemmistöön kuuluva työtön nuori naispuolinen turvapaikanhakija. Huonoimmat pisteet saa keski-ikäinen kantasuomalainen heteromies, joka maksaa eniten tuloveroa. Tällaista on kiteytettynä intersektionaalinen feminismi. Eli järjellä ajateltuna tämä on täyttä rasismia, ei tasa-arvoisuutta.
Eskimosta riisipakettiin
Yhdysvalloista sysäyksen saanut tunnepitoinen “rasismipaniikki” on aiheuttanut viime aikoina lähes koomisia ilmiöitä. Hauskin oli ehkä Eskimo-jäätelön nimen syyttäminen rasistiseksi. Vanha tuotemerkki, josta eskimot – tai inuiitit – tuskin ovat itse mieltänsä pahoittaneet. Uncle Ben’s riisin pakkauksessa oli mustaihoinen mies, joka sekin aiheutti joillekin mielipahaa. Nyt suunnitellaan jo uutta pakkausta.
Yksikin mielensäpahoittanut ideologinen sijaiskärsijä riittää aiheuttamaan kaaoksen yrityksissä ja tuotemerkeissä. Niin herkkää on rasismipaniikki nykyään. Tunteella mennään järjen sijasta. Yritysten kannattaa muistaa, että näitä ammattimielensäpahoittajia on mitättömän pieni joukko, mutta he huutavat kovimmin. Eivät he oikeasti teiltä asiakkaita vie, koska tolkun ihmisiä on kuitenkin enemmistö. Korostan myös median vastuuta antaessanne palstatilaa vähemmistöideologioille – kannattaisiko välillä jättää juttu julkaisematta, jos se vain lietsoo rasismipaniikkia?
Antaudu tai kuole
Puolustusvoimissa työskentelevä kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoitti blogin, jossa hän haikaili entisiä konservatiivisia aikoja, jolloin naiset pysyivät kotona ja synnyttivät. Lisäksi hän korosti perheen merkitystä ja avioliittoa sekä piti vapaata seksiä tuomittavana. Tämä Särkiön mielipide oli marxilaiselle kulttuurieliitille liikaa. Alkoi ennen näkemätön someraivo, jonka seurauksena kenttäpiispa joutui poistamaan kirjoituksensa ja pyytämään anteeksi.
Tähänkö ollaan tultu! Ollaan suvaitsevaisia, mutta ei suvaita toisenlaisia mielipiteitä. Tämä on täyttä rasismia sen puhtaimmassa muodossaan, koska se alistaa yksilön ilmaisuvapauden ja pakottaa tiettyyn ideologiaan. Eikö teitä nykyajan mielensäpahoittajia edes hävetä? Minä ainakin häpeän teidän puolesta – rasistit!
Jukka Mäkynen, kansanedustaja PS
