Nykyinen vihervasemmiston natsijahti uutta oikeistohallitusta vastaan on täysin tarkoituksenhakuista ja repii eduskuntaa kahtia. Natseja ei ole oikeasti hallituspuolueissa, vaan oppositio luulee niitä olevan siellä ja valehtelee suu vaahdossa valtamedian tukemana. Oma media ei tietenkään riitä, vaan Suomen ”kauheasta natsihallituksesta” informoidaan myös ulkomaisia medioita, jotka tietenkin uskovat kaiken.
Tämä on jonkinlaista järjen köyhyyttä, tai sitten vain vasemmiston karvaan vaalitappion jälkeen tartutaan hädissään lillukanvarsiin, kun ei muuta ole saatavilla ja yritetään kaataa sillä hallitus. Myös kosto voi olla syynä, koska viime kauden oppositio haukkui Marinin hallituksen – täysin aiheesta! Hyökkäys on ollut todella raukkamaista, vaikka hallitus ei ole vielä ehtinyt edes aloittaa työtään, eikä yhtään ainoaa päätöstä ole tehty. On vain hallitusohjelma, joka aiheutti jännäkakat työtävieroksuvien ja ideologisesti työttömien housuun. Jonkinlainen somekirjoittelusta tutuksi tullut alatyylinen käyttäytymismalli on tarttunut mukaan myös eduskuntapolitiikkaan, eikä argumentoinnissa keskitytä enää itse asiaan, vaan haukutaan jo henkilötasolla natseiksi.
Kun vasemmisto aloitti natsivainon ja menneisyyden kaivamisen, ei ehkä tullut mieleen, että omasta pesästä voisi löytyä myös kiusallisia luurankoja. Jos tällaiseen ”arkeologiaan” mennään, niin kaivauksissa saattaa löytyä vieläkin pahempia luurankoja kuin SDP:n Antti Lindtmanin “kännissä ja läpällä” otetut natsikuvat munasillaan tai muita nuoruuden irstailuja. Varsinkin RKP:lla on hyvin rasistinen menneisyys. Jo pelkkä puolueen nimi Ruotsalainen kansanpuolue viittaa Ruotsiin eikä Suomeen. Ymmärtäisin jos nimi olisi Ruotsinkielinen kansanpuolue, silloin huomioitaisiin puolueen kotimaakin. Onko tälle nimen muodolle hyvä syy?
RKP:n menneisyys on kiusallinen
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on hyökännyt perussuomalaisia vastaan natsisyytöksillä ja väittää perussuomalaisissa olevan natseja. Minusta tämä on joko tyhmyyttä tai sitten huomio yritetään saada pois RKP:n omasta rasistisesta menneisyydestä ja rotuoppien kannattamisesta. RKP:n edeltäjä Ruotsalainen puolue perustettiin 1870-luvulla ja puolueen oppi-isänä pidetään Axel Olof Freudenthalia. Hän oli suomenruotsalainen kielentutkija ja 1800-luvun svekomaanien johtohahmoja ja sitä kautta merkittävimpiä suomenruotsalaisen kansallistunteen herättäjiä. Freudenthal harrasti rotuoppeja ja piti suomalaisia rodullisesti alempiarvoisena. Hän näki myös suomenkielisen enemmistön uhkana, ja esitti siltä suojautumiseksi aktiivista vastarintaa ja jopa radikaaleja toimia, kuten separatismia. Rotuhygienian ja rotubiologian kaltaiset käsitteet tuovat helposti nykyihmisen mieleen natsismin, keskitysleireirit, kallonmittaukset ja muita epämiellyttäviä asioita. Se, että rotubiologian hankkeita on ollut myös suomenruotsalaisilla, on sen sijaan ollut useimmille tuntematon tosiasia. Yhteneväisyydet natsiaatteeseen ovat ilmeisen selvät.
Vuonna 1906 Ruotsalaisen puolueen seuraajaksi tuli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP). Se pitää nykyäänkin Freudenthalia ”puolueen perustamiseen johtaneen kansallisen yhtenäisyysliikkeen isänä”. Tätä osoittaa myös se, että hänen elämäntyönsä kunnioittamiseksi puolue jakoi vuodesta 1936 lähtien vuosittain Freudenthal-mitaleja. Mitalin saajan tuli olla ansioitunut ruotsin kielen aseman edistämisessä erityisesti Suomessa. Mitalia jaettiin pronssisena, hopeisena ja kultaisena. Elisabeth Rehn on ainoa kultaisella mitalilla palkittu.
Freudenthal-mitalia ei ole jaettu vuoden 2007 jälkeen ja viimeiset mitalit myönnettiin Henrik Cederlöfille ja Paavo Lipposelle ankarasta pakkoruotsin puolustamisesta. Julkisessa keskustelussa eräs perussuomalaisten kansanedustaja arvosteli mitalin jakamista vuonna 2013 kysymällä, miten ”tunnetun rasistin nimellä voidaan jakaa mitalia?” Silloisen RKP:n puheenjohtaja Carl Haglundin mukaan RKP ei enää jaa mitalia, koska vaikka Freudenthal olikin ansiokas kielentutkija, ”Freudenthalin mielipiteet olivat kyseenalaisia” ja RKP ei ”halua jakaa palkintoa, joka loukkaa ihmisiä”. Koska väitteet rasistiyhteyksistä ja Freudenthalin rotuopista ovat tulleet mitalin yhteydessä yhä enemmän esille, on mitalin asemaa pohdittu RKP:ssa. Kuitenkaan päätöstä mitalin jakamisesta tai sen lopettamisesta ei vielä ole tehty. Julkisesti mitalia ei ainakaan enää jaeta.
Vaikka nykyinen RKP yrittää päästä eroon menneisyydestään, silloin tällöin asenteet suomenkielisiä kohtaan tulevat esiin. RKP:n puheenjohtaja Henriksson kyllä vakuuttaa, että puolue on sitoutunut oikeusvaltioperiaatteeseen, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamiseen. Siitä huolimatta meillä Rannikko-Pohjanmaalla varsinkin maanomistus ja tonttien myynti suomenkielisille saattaa silloin tällöin kangerrella kielikysymyksen takia. Ahvenanmaalla tätä toimintaa ei edes peitellä, vaan siellä suomenkielinen on toisen luokan kansalainen.
Vihreät ja natsit
Vihreitten uusi puheenjohtaja Sofia Virta on ollut ensimmäisten joukoissa natsijahdissa. Hänellä on vielä kannukset saavuttamatta, joten tämä oli oiva tilaisuus saada katu-uskottavuutta vihreässä liikkeessä. Kuten RKP:ssa niin myös vihreässä liikkeessä on kiusallinen menneisyys. Saksassa vihreitten emopuolue Die Grune Partei (Vihreät) perustettiin Offenbachissa vuonna 1979. Sen perustivat karkeasti ottaen kaksi poliittista ryhmää, marxismiin pettyneet äärivasemmistolaiset ja vanhat natsit. Vihreät ovatkin poliittisella kartalla hyvin äärivasemmalla sosialismin kanssa.
How Green Were the Nazis? -kirjassa on akateemisesti tutkittu vihreiden yhteyksiä natsismiin. Kirjassa tutkittiin arkistojen avulla sitä, miten natsi-ideologia sopi yhteen luonnonsuojelun kanssa. Tosiaankin, natsien johtoryhmä halusi panostaa uusiutuvaan energiaan ja innosti orgaaniseen viljelyyn. Luonto oli pyhä ja planeettaa piti varjella luontopanelistien ja elokapina-aktivistien raivoriemulla.
Myös Ilkka Remes otti asian esiin romaanissaan Kotkanpesä. Remes itse totesi haastattelussaan: ”Löytämäni materiaali rakensi tarinaa hyvinkin konkreettisesti. Esimerkiksi siten, että kansallissosialistit panostivat 1930-luvulla ympäristönsuojeluun, kierrätykseen, tuulivoiman hyödyntämiseen, lihansyönnin vähentämiseen ja eläinsuojeluun. Niinpä ei ollut ihme, että Länsi-Saksan vihreän puolueen perustamista oli myöhemmin ajamassa useita entisiä kansallissosialisteja.” Myös Adolf Hitler kannatti vihreitä arvoja ja ryhtyi kasvissyöjäksi ja alkoi kutsumaan lihaa syöviä raadonsyöjiksi.
Natsien mieltymys vaihtoehtoiseen tieteeseen ja mystiikkaan oli vahva, siksi esimerkiksi elokuvateollisuus on ottanut sieltä innovaatioita mm. Indiana Jones -elokuviin. Nykyvihreille vaihtoehtoinen tiede, jota he kutsuvat tarkistetuksi tiedoksi, on olennainen osa vihreää ideologiaa. Intersektionaalinen feminismi, sukupuolien moninaisuus ja ilmastouskonto ovat heidän mielestään tiedettä, vaikka ne sotivatkin tieteen faktoja vastaan.
Vihreitten kannattaa muistaa natsimenneisyys, kun kevein perustein haukkuvat jotakin suomalaista natsiksi. Oma (kotkan)pesä pitää siivota ensin.
Kommunismi on vieläkin pahempaa ideologiaa
Kommunismin musta kirja ilmestyi vuonna 1997 ja avasi suurelle yleisölle kommunismin julmuudet. Kirjan toimittaja Stéphane Courtois toteaa esipuheessa: ”Yksittäisiin ihmisiin kohdistuneiden rikosten ja erillisissä kohteissa toimeenpantujen summittaisten joukkomurhien lisäksi kommunistiset vallanpitäjät pystyttivät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta.” Hitler oli oikeastaan varsinainen amatööri, jos natsismia verrataan kommunismin tuottamien joukkohautojen määrään, sataan miljoonaan uhriin ja nälänhädän aiheuttamiseen vastuuttomalla taloudenhoidolla. Marxin ja Leninin oppi oli niin brutaali, että kommunismia ja sosialismia tulisi pitää jopa pahempana rikoksena ihmisyyttä vastaan kuin natsismia. Kommunismi piti olla rauhan, vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon nimiin vannova ideologia, mutta silti se pystytti vankiloita, keskitysleirejä ja hirsipuita kaikkialla, missä se pääsi valtaan.
Miksi sitten vasemmisto ja monet demarit eivät vastusta yhtä kiivaasti tällaista brutaalia kommunismia, kuin natsismia? Jotkut vasemmistosta ja vasemmistonuorista jopa ihannoivat kommunismia. Esimerkiksi Erkki Tuomioja (SDP) puolustaa kommunismia sillä, että jos natsismi ja fasismi olisivat voittaneet maailmansodan, ne olisivat todennäköisesti surmanneet yhteensä yhtä paljon kuin kommunismi, joskin myöntää, että tämä ei lievennä kommunismin rikosten kauheutta.
Kommunismin hyssyttely on jäänteitä sodanjälkeisestä Suomesta, jossa vaikenemalla haluttiin pitää suhteet hyvänä itäiseen naapuriimme. Nyt on kuitenkin toisenlaiset ajat ja kommunismi pitäisi asettaa samalle viivalle natsismin kanssa. Myös Neuvostoliiton lippuun pitäisi suhtautua samoin, kuin natsilippuun.
Vain olennainen on tärkeää
Miksi kaivellaan vanhoja, koska se ei edistä Suomen etua millään tavalla. Toki voidaan avata Koiviston konklaavin asiakirjat ja Tiitisen listat, mutta miten se edistää Suomen etua? Tämä natsijahti vie turhaa aikaa ja voimavaroja tärkeimmästä asiasta eli Suomen asioiden ja talouden hoidosta. Se myös jakaa kansaa ja aiheuttaa lisää vihapuhetta oman kansan keskuudessa. Se, mikä näkyy nyt USA:ssa, kansan kahtiajakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon, on saavuttanut äärirajansa ja sisällissodan uhka on yhä lähempänä. Suomi on vielä alkuvaiheessa kahtiajakautumisessa ja voidaan estää, jos löytyy järkevää maltillisuutta.
Suomi on sellaisessa taloudellisessa pinteessä, että nyt jos koskaan täytyy tehdä ratkaisuja! Hallitukselle pitää antaa työrauha hoitaa maamme asioita. Opposition täytyy puhaltaa yhteen hiileen. Tarvitsemme kipeästi sitä talvisodan henkeä, jossa entiset valko- ja punakaartilaiset sekä ruotsinkieliset taistelivat rinta rinnan maahan tunkeutuvaa vihollista vastaan. Vaikka meillä ei ole tällä hetkellä sodan uhkaa, taloudellinen uhka on maallemme yhtä vakava. Yhteistyöllä se sujuu, eikä loanheitolla.
