Keskiviikkona 11.5. oli eduskunnan täysistunto, jossa käsiteltiin hallituksen selontekoa ja uusia panostuksia maahanmuuttajien kotoutukseen. Vanhat panostukset eivät tehonneet, joten nyt yritetään korjata kotoutumisprosessia uusilla palvelusatsauksilla, jotka taas nielevät lisää rahaa. Mitään merkittävää uutta ei ole luvassa, vaan samaa suvaitsevaista vihervasemmistolaista höttöä ja maahanmuuton ihanuutta. Pakolaisille ja turvapaikanhakijoille tarjotaan jatkossakin paljon palveluita, mutta ei vaadita juuri lainkaan omaa aktiivisuutta – eli käytännössä vain porkkanaa eikä keppiä. Lisäksi kantaväestön pitää sopeutua maahantulijoiden kulttuuriin ja maahanmuuttajat saavat säilyttää omansa. Selonteossa syytetään myös kotoutumisen epäonnistumisesta kantaväestöä ja yhteiskunnan rasismia. Perussuomalaiset esittivätkin vastalauseen tällaiselle selonteolle ja haluavat palautta sen uudelleen käsittelyyn.
Koska Suomi on vahvasti Ruotsin tiellä, pitäisi tarkastella miten siellä on kotoutus onnistunut. Ruotsissa on valtavasti panostettu maahanmuuttajien kotouttamiseen, eikä se ole ollut rahasta kiinni. Pääsiäisen mellakat Ruotsissa on vielä hyvässä muistissa ja Ruotsin pääministeri on vihdoin valmis myöntämään, että maahanmuuttajien kotouttamisessa ei ole ihan kaikki mennyt nappiin.
Kotoutuminen ole onnistunut muuallakaan Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa Merkel tunnusti jo 10 vuotta sitten, että yritys rakentaa Saksasta monikulttuurinen yhteiskunta on epäonnistunut täysin. Olisiko Ruotsin kannattanut silloin kuunnella Saksaa? Entä kannattaako meidän nyt kuunnella Ruotsia tässä asiassa? Miksi Suomi panostaa nyt tähän varoja ja resursseja, koska mikään muu länsimaa ei ole tässä onnistunut? Ei Suomi ole mikään poikkeus, että olisimme ainoa maa, jossa kotoutuminen onnistuisi.
Maahanmuutto nähdään Suomessa virhervasemmistopiireissä aina positiivisena, ihanana ja luonnollisena ilmiönä. Vaikka maahanmuuton ongelmat ovat tiedossa, silti maahanmuuttoa pitää edistää kaikin keinoin. Lisäksi tämä hyysäysyhteiskunta on luonut maahanmuuttajille käsityksen, ettei heillä ole velvollisuuksia vaan pelkästään oikeuksia. Työntekoon kannustamisen ja velvoittamisen sijaan tulijoita opetetaan hakemaan aktiivisesti erilaisia yhteiskunnan tukia ja palveluita, mutta paikallisen kulttuurin oppimiseen ei ole satsattu. Lisäksi meillä on valtavasti hyysäyspalveluita maahanmuuttajille – jopa heidän omalla kielellään, eikä suomen tai ruotsin kielen oppimiselle aseteta selkeitä vaatimuksia. Tämä on perussuomalaisten mielestä täysin väärä lähtökohta!
Olisiko nyt jo aika miettiä ihan muita keinoja kalliiden kotouttamistoimien sijaan? Tanskan malli olisi meilläkin toimivin. Siellä maahanmuuttopalvelut ollaan ostamassa ulkomailta, eikä Tanskaan pääse jatkossa suoraan, kuten meillä Suomessa, jossa rajat ovat auki kuin tallin ovet. Lisäksi maahantulijalta pitää vaatia omaa vastuuta, kielen opiskelemista, ammattiin kouluttautumista ja työpaikan hankkimista. Jos nämä velvoitteet eivät maistu, alkaa kotimatka – eli kotiutus! Keppinä voidaan antaa myös uhka sosiaaliturvan leikkauksilla, jos maahanmuuttaja tai turvapaikanhakija ei ole kiinnostunut integroitumaan yhteiskuntaamme.
Suomi on suomalaisten turvapaikka, eikä maahanmuuttajien sosiaalitoimisto!
