Ilkka-Pohjalaisessa 14.8. julkaistiin artikkeli ”Salattu kirje kertoo pelosta työyhteisössä”. Seurakuntaneuvostolle ja Lapuan tuomiokapitulille toimitetussa kirjeessä joukko (sateenkaari)työntekijöitä nostaa esiin huolia seurakunnan työilmapiiristä ja erityisesti kirkkoherran toiminnasta. Kirje ei kuitenkaan ole julkinen, ja lehden toimituskin on saanut siitä vain tiivistelmän. On erikoista, että seurakunnan sisäisiä asioita halutaan tuoda mediaan nimettöminä ja salassa, mutta ilman vastuunkantoa avoimuudesta.
On muistettava, että osa kritiikistä kohdistui kirkkoherra Teijo Peltolan päätökseen suhtautua pidättyvästi sateenkaarimessuihin. Hän perusteli ratkaisuaan kirkon perustehtävällä: kirkko on avoin kaikille, eikä mitään yksittäistä ryhmää tulisi nostaa jalustalle. Tästä on kuitenkin muodostunut jakolinja, joka on repinyt työyhteisöä ja synnyttänyt puheita pelosta ja epäluottamuksesta.
Onko kyse todella kirkkoherran johtamistavasta, vai siitä, että osa työntekijöistä kokee turvattomuutta, kun kirkkoherra ei jaa heidän näkemyksiään sateenkaarimessujen järjestämisestä? Kritiikkiä esittäneiden kannattaa kysyä itseltään, johtuuko ”pelko” siitä, että oma ajatus ei saanutkaan kirkossa erityiskohtelua. Kannattaa lukea mitä Raamatussa sanotaan itsekkyydestä!
Toisessa samaisen päivän jutussa kerrottiin myös rippikoulupapista, joka opetti, että avioliitto on kirkon opin mukaisesti miehen ja naisen välinen liitto. Tämä aiheutti hämmennystä ja loukkaantumista. Papin tehtävä on kuitenkin opettaa sitä, mitä kirkon tunnustus ja kirkkojärjestys velvoittavat, ei sitä, mitä yksittäiset ryhmät tai yleinen mielipide sattuvat toivomaan. Vai pitäisikö kirkon miellyttää enemmän sateenkaariväkeä kuin Jumalaa?
Kirkon tulee olla paikka, jossa kaikilla on mahdollisuus tulla kuulemaan Jumalan sanaa. Jos messuista tehdään ideologisia erityistapahtumia, vaarana on, että kirkon perustehtävä hämärtyy. Vaasan suomalaisen seurakunnan tilanne on nyt kriisiytynyt juuri siksi, että kirkon hengellisen työn sijaan keskustelua hallitsevat poliittiset ja ideologiset tavoitteet. Puhutaan maallistumisesta, jossa hengellisyys, Jumala ja Raamattu heitetään sivuun omien sateenkaarimielipiteiden vuoksi.
Kirkkoherrallemme on annettava työrauha, jotta hän voi hoitaa tehtävänsä kirkon tunnustuksen ja järjestyksen mukaisesti. Jos osa työntekijöistä haluaa toisenlaisen kirkon, on aina mahdollista hakeutua sinne, missä Raamatun opeilla ei ole väliä tai sitä tulkitaan heidän mielensä mukaan. Mutta Vaasan suomalaisessa seurakunnassa perusta on edelleen Jumalan sanassa, ei ideologisissa virtauksissa.
