Euroopan Unioni on muuttunut yhä härskimmäksi jäsenvaltioita kohtaan ja pyrkii ottamaan hallintaansa kansallisomaisuutta, vaikka ne eivät edes kuulu EU:n toimivaltaan. Nykyään suunta ei näytä olevan edes EU-liittovaltio vaan Euroopan yhtenäisvaltio, eikä alkuperäisistä EU:n perussopimuksista ole paljonkaan jäljellä. Unionin toimivaltaan kuuluu kuitenkin ilmastopolitiikka, jonka kautta se tunkeutuu itsenäisten valtioiden tonteille ja pyrkii heikentämään jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta luonnonvaroihin. Otteen kiristyessä myös metsäpolitiikkaa tehdään EU:ssa yhä selkeämmin osana ilmastopolitiikkaa ja kaikissa metsiä koskevissa esityksissä näkyy selvästi ympäristöjärjestöjen ideologinen kynänjälki. Tilanne näyttää Suomen kannalta pahalta, koska punavihreä hallituksemme on täysin rähmällään EU:n edessä.
Metsiemme hallinta on EU:n tavoite
EU:n valmistelee parhaillaan useita esityksiä, jotka vaikuttavat haitallisesti Suomen metsätalouteen. Maankäyttöä säätelevää LULUCF asetus on esimerkki tästä (Land Use, Land Use Change and Forest). Se määrittelee, miten metsien päästöt ja nielut sisällytetään EU:n ilmastotavoitteisiin. Aikaisemmin tämä asetus katsottiin olevan Suomen eduksi, koska metsiä on jo nyt kolme neljännestä maan pinta-alasta eikä metsäpinta-alaa voi juurikaan lisätä. Mutta mitä sitten tapahtui? Tilastokeskus kertoi toukokuussa, että Suomen maankäyttösektori eli pellot, metsät ja muu maankäyttö ei enää sidokaan hiilidioksidipäästöjä, vaan on muuttunut päästölähteeksi. Täysin absurdi väite, joka voidaan ampua alas ihan maalaisjärjellä ja sellaisilla laskelmilla, josta ideologinen ilmastohörhöily on otettu pois.
Suomi joutuisi tämän uuden laskentamallin takia ostamaan päästöoikeuksia muualta Euroopasta ja luvassa olisi yli 7 miljardin lisälasku. Jotta vältyttäisiin tältä, Suomen on vahvistettava hiilinieluja eli käytännössä hakkuita on rajoitettava, metsien lannoitusta lisättävä ja ostettava puuta ulkomailta. Tässä ei ole enää mitään järkeä, vaan sinisilmäistä Suomea viedään nyt kuin pässiä narussa. Kaikesta paistaa läpi se, että EU haluaa Suomesta koko Euroopan hiilinielun, eikä välitä meidän metsien taloudellisesta ja työllistävästä merkityksestä.
Valtion metsien osuus Suomen metsistä on neljännes, loput ovat yksityisten, pääosin suomalaisten perheiden omistuksessa. Suomalaiset metsänomistajat kysyvät täysin aiheellisesti, jäävätkö heidän metsänsä nielureservaateiksi vai kannattaako ylipäätään jatkaa metsien hoitamista enää?
Ideologia tappaa järjen
On täysin selvää, että Suomen metsät ovat edelleen vahva hiilinielu. Metsien vuosittainen kasvu on merkittävästi suurempi kuin metsien käyttö ja luontainen poistuma. Näin on ollut joka vuosi yli 50 vuoden ajan. Suomi on hoitanut metsiään erinomaisesti ja koko metsäteollisuus, sekä metsäntutkimus on maailman huippuluokkaa, josta vain muut maat voivat ottaa oppia. Myös suomalaisten tekninen osaaminen aina metsästä ja kannosta tehtaalle on hioutunut vuosikymmenten aikana huppuunsa. Meidän metsäkoneemme, harvesterit, tukkirekkojen päällirakenteet, digisovellukset ym. ovat maailmalla haluttuja vientituotteita. Mutta, kaikki kehitys voidaan vihreällä ideologialla romuttaa!
Kaikessa päätöksenteossa mennään ilmastonmuutoksen ehdoilla. Liian kunnianhimoiset ideologiset ilmastotavoitteet ovat muuttaneet koko maankäyttösektorin päästölähteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi peltojen, turvemaiden maaperän ja maankäytön muutoksen päästöt ovat ensimmäistä kertaa suuremmat kuin metsien nielut. Jotain radikaalia pitäisi siis tehdä, jos haluamme olla hiilineutraali 15 vuotta aikaisemmin kuin EU:ssa yleisesti. Hakkuiden rajoittaminen Suomessa voi tietenkin laskennallisesti helpottaa Suomen hiilineutraalisuuden saavuttamista, mutta globaalia ilmastoa sillä ei todellakaan pelasteta! Maailmalla tarvitaan puuta yhä enemmän ja jos emme saa omia metsiämme hyödyntää, hakkuut vain siirtyvät niihin maihin, joissa ympäristölainsäädäntö on Suomea löyhempää.
Kun metsänhoitoa ohjaa ideologia, järkikin katoaa. Meidän suomalaisten ei tarvitse muuttaa hyväksi koettua metsäpolitiikkaamme, vaan EU:n ilmastopolitiikka tarvitsee suunnanmuutoksen. Euroopan Unionin ei tarvitse tulla opettamaan meille metsänhoitoa, koska sen me jo osaamme pitkällä kokemuksella. Pitäkää näppinne erossa kansallisomaisuudestamme, koska nämä asiat eivät EU:lle kuulu!
Suomen etua tulisi ajaa enemmän EU:ssa
Olen todella huolissani Suomen puolesta, koska metsäpolitiikkaa tehdään EU:ssa osana ilmastopolitiikkaa sellaisella kiireellä, että Suomella on vaikeuksia pysyä mukana. Esimerkiksi tuleviin metsäesityksiin Suomen ennakollinen vaikuttaminen on ollut surkeaa. Hallitus alkaa toimia vasta sitten kun komissio täräyttää esityksensä ulos ja silloin se on jo myöhäistä. Jos haluamme vaikuttaa esityksiin, ennakkokannat on oltava komission tiedossa hyvissä ajoin. Meidän vihertävät mepit eivät nähtävästi aja Suomen etua, jos esitykset koskevat vihreää siirtymää. Kun meillä on lisäksi ideologisesti hajanainen hallitus, niin on varmasti vaikeaa päästä metsäkysymyksissä edes samalle kartalle.
Suomi kaivaa omaa hautaansa olemalla liian lojaali ja myönteinen EU:n vaatimuksiin. Tämän suunnan on muututtava, jos haluamme säilyttää kansallisvaltiomme ja päättää itse omista luonnonvaroistamme. Hallitus, ajatelkaa kerrankin Suomen ja suomalaisten etua ja lopettakaa se bilettäminen!
Kun tavoitteena on hiilineutraali Eurooppa, tarvitaan lisäksi vahvaa hiilensidontaa pohjoismaiden metsissä, jotka ovat Euroopan keuhkot. Meidän täytyy taistella metsiemme puolesta, koska monella Euroopan maalla on käsitys, että hiilensidontaa kasvattamalla pohjoisen metsissä, voidaan hiilen tupruttamista jatkaa muualla Euroopassa.
Metsiemme merkitys vihreänä kultanamme ei ole hävinnyt mihinkään ja koko metsäsektori täytyy pitää meidän omassa kansallisessa päätösvallassamme. Tulevaisuudessa puuraaka-aineen käyttö laajenee uusiin uusiutuviin korkean jalostusasteen tuotteisiin ja tässä Suomi voi olla tulevaisuudessa iso globaali toimija.
