Moni suomalainen on yrittänyt varautua sähkön hinnan nousuun, hankkimalla esimerkiksi polttopuuta takkaan, ilmalämpöpumpun tai aurinkopaneleja. Silti sähkölaskut ovat tähtitieteelliset.
Miksi sähkön hinnat ovat näin korkeat? Syitä on haettu ukrainan sodasta, vihreästä siirtymästä tai tuulivoiman oikullisuudesta. Yksi olennainen asia on kuitenkin jäänyt huomiotta, nimittäin sähkömarkkinat. Markkinoilla on sellainen ominaisuus, että tarkoituksena on saada paras mahdollinen hinta, minkä kysyntä ja tarjonta määrittelee. Jotkut voittavat ja jotkut häviävät.
Meillä täällä Pohjolassa sähkön hintaa muokkaa mekanismi, joka on ehkä maallikolle vaikea tajuta. Kyse on ns. marginaalihinnoittelusta, joka määrittelee sähkön hinnan korkeimman energiamuodon mukaan. Toinen tekijä on sähköpörssi, joka on nimeltään Nord Pool, joka ei muuten enää ole pohjoismainen, vaan nykyään osa eurooppalaista sähköpörssiä. Tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitus, silloin kun Pohjoismaat loivat oman alueellisen sähköpörssin.
Sähkömarkkinat syntyivät jo 90-luvun alussa Briteissä, kun sääntelyä aloitettiin purkamaan. Silloin myös sähkön hinnoittelun padot murtuivat. Sieltä tämä sääntelyn purkuaalto levisi 90-luvun puolivälissä meille Pohjolaan, jolloin laadittiin uusi sähkömarkkinalaki ja jonka eduskunta hyväksyi.
Kuka oikeastaan halusi sääntelystä vapaita markkinoita ja miksi? Sähköyhtiöt olivat tässä suuressa roolissa, eli ne jotka tekivät sähköllä kauppaa pörssissä, toisin sanoen myynti- ja ostoyhtiöt. Se oli heidän tarpeisiinsa luotu markkinamalli.
Markkinamekanismi ohjaa sähkön hintaa
Markkinat toimivat yleensä siten kuin ne on rakennettukin, eli sen odotetaan tuovan tuottajille voittoa. Markkinoiden suurin muutos muutama vuosi sitten oli se, että Nord Pool yhdistettiin Euroopan markkinoihin ja olemme nyt Pohjois-Euroopan kanssa samaa sähköverkkoa ja markkina-aluetta. Nyt meidän halvasta pohjoismaisesta sähköstä pääsevät nauttimaan esimerkiksi Saksa, Puola ja Hollanti.
Kukaan ei arvannut että pohjoismaisesta sähköpörssistä tulisi pohjoiseurooppalainen, EuroNext -pörssiyhtiön omistama. Nimi on kuitenkin edelleen Nord Pool, mutta Saksan mukaantulo vuonna 2008 muutti kaiken. Kun sähkö on Pohjoismaissa halpaa ja esim. Saksassa ja Hollannissa paljon kalliimpaa, niin markkinat tasaavat hintaa. Kun Pohjolan halpaa sähköä virtaa kalliimmalle markkina-alueelle, hinta tasoittuu. Eli käytännössä Saksassa laskee ja Pohjolassa nousee.
Vuonna 2008 kun Saksa liittyi Nord Pooliin, odotettiin kasvavien sähkömarkkinoiden lisäävän tuottajien kilpailua. Kuluttajahintojen olisi pitänyt laskea, mutta näin ei käynyt. Tuottaja saa nyt samasta tuotannosta korkeamman hinnan ja voitot kasvavat kuluttajien kustannuksella.
Saksa on turvautunut pitkälti maakaasuun kotien lämmityksessä. Energian hinnat ovat Saksassa nousseet noin 80%, eli melkein kaksinkertaistuneet. Ukrainan sota nostaa energian hintoja ja eurooppalaisen yhteismarkkina-alueen hinnoittelun takia sähkön hinta nousee myös Suomessa samaa tahtia. Suomen sähkön hinta määräytyy käytännössä Saksan kalliin kaasun hinnan mukaan.
Marginaalihinnoittelu tarkoittaa sitä, että kaikkein kallein energiamuoto määrittelee kaikkien tuotettujen energiamuotojen hinnan. Esim. jos tuulisähkön tuotantohinta on 3 senttiä/kWh ja öljyllä tuotetun 20 senttiä/kWh, kaikki sähkö menee siis kalleimman 20 sentin mukaan. Onko tässä järkeä? Riippuu katsotaanko tuottajan vai kuluttajan kantilta. Onhan se väärin, että markkinoilla tuotetaan eri tuotantomuodolla halvalla sähköä, mutta silti maksamme kaikista samaa kallista hintaa.
Sähköyhtiöt tahkovat suuria voittoja
Marginaalihinnoittelu ei ole kuluttajan kannalta edullinen, mutta sähköntuottajat pärjäävät hyvin, jos tuottavat sähköä tuulella, ydinvoimalla tai vesivoimalla. Sähköyhtiöt tahkovat kovia voittoja markkinamekanismin ansiosta. Tällä hetkellä sähköyhtiöt tarvitsevat vihreään siirtymään valtavasti investointeja kun luopuvat fossilisista energiamuodoista, siksi yhtiöt ovat haluttomia tinkimään voittomarginaaleistaan. Jos sähköyhtiöiden voittoja aloitetaan rajoittamaan windfall-verotuksella tai hintakatolla, investointihalukkuus laimenee, vaikka poliittinen painostus vihreämpiin ratkaisuihin on kova. Siksi voittojen pienentäminen ei ole myöskään nykyhallituksen vihreän siirtymän edun mukaista. Myös raaka-aineiden kallistuminen syö voittomarginaalista osan. Se kommunistinen ajatus, että sähköyhtiöt eivät saisi tuottaa voittoa, on tuhon tie ja silloin mikään ei kehity paremmaksi, vaan jämähtää paikalleen. Jos haluamme tulevaisuudessa vihreämpää energiaa fossiilisten sijaan, se tarkoittaa myös korkeampia hintoja.
Monet ovat yrittäneet varautua sähkön korkeisiin hintoihin erilaisilla keinoilla, mutta silti hinnat ovat kovat. Yksi vaihtoehto on alkaa käyttää markkinahintaa eli spot-hintaa, joka vaihtuu tunneittain. Silloin pitää jatkuvasti seurata, milloin on edullisin hinta käyttää enemmän sähköä. Apuna on erilaisia kännykkäsovelluksia, mutta se hankaloittaa elämää, jos kaikki pyörii vaihtuvan sähkönhinnan ympärillä.
Olemme Euroopan kanssa yhtä ja samaa sähköverkkoa
Sähkömarkkinat eivät ole enää pohjoismaiset, kuten usein luullaan, vaan eurooppalaiset. Nykyinen markkinamekanismi tuntuu suosivan etenkin Saksaa meidän pohjoismaalaisten kustannuksella, sillä iso osa pörssisähköstä tuotetaan itse asiassa Pohjolassa. Pitäisikö sitten piuhat katkaista Eurooppaan jotta hinnat laskisivat? Isommista markkinoista on toki etua, kun on enemmän kilpailua ja energiantuottajia. Esimerkiksi tuulivoimaa voi tasata Euroopan maiden kesken, koska jossakin tuulee aina. Mutta se, että meillä on yksi markkina-alue ja yhä vahvemmat kaapelit Pohjois-Eurooppaan, tarkoittaa käytännössä sitä, että Pohjolan kuluttajahinnat nousevat ja tuottajat tahkovat miljardivoittoja. Jos katkaisisimme piuhat Eurooppaan ja pitäisimme sähkömarkkinat Pohjoismaissa, hinnat täällä romahtaisivat välittömästi.
Vaikka meillä Suomessa sähkömarkkinat ovat olleet ongelmalliset, Saksassa ne ovat olleet katastrofaaliset. Onko siis hintojen nousu Saksan syytä? Ensinnäkin Saksa on lirissä oman toimintansa takia, koska turvautui liikaa Venäjän halpaan kaasuun, jota sai toimitusvarmasti ja halvalla. Jälkiviisaana voi todeta, että se oli virhe. Monet syyttävätkin Saksaa koko energiasopan keittämisestä ja siellä kärsitään nyt korkeista hinnoista. Saksassa ei ole kuitenkaan tiedostettu sitä, että he olisivat tähän kaikkeen syyllisiä, vaikkakin yleisin keskustelunaihe siellä on kallis energia.
Sähkömarkkinat toimivat juuri niin kuin tuottajien puolelta niiden odotetaankin toimivan ja täyttävät tehtävänsä. Markkinat toimivat juurikin kysynnän ja tarjonnan ehtojen mukaisesti. Kuluttajan näkökulmasta hintataso on kuitenkin kaikkea muuta kuin toivottu ja monet kamppailevat kovien sähkölaskujensa kanssa. Se on kalliimpaa kuin ennen ja aiheuttaa paljon ongelmia.
Onko sähkön hinnoille mitään tehtävissä?
Voidaanko Suomessa kieltää energian vienti ulkomaille ja tuottaa kaikki vain omiin tarpeisiin? Ei voida, koska olemme Euroopan unionissa. EU:n oma lainsäädäntö on kaiken takana ja Suomessa Energiavirasto valvoo, että sääntöjä noudatetaan. Energiamarkkinoilla noudatetaan Euroopan unionin säännöstöä, jonka tarkoituksena on että EU-maat voivat ostaa ja myydä sähköä keskenään rajoituksitta. Tätä säännöstöä on toteutettu nyt kymmenisen vuotta ja Euroopan Energiavirasto valvoo, että samat säännöt koskevat myös rajat ylittäviä sähköverkkoja.
Voisimmeko me suomalaiset pyytää Euroopan unionilta tukea korkeisiin sähkön hintoihin? Ei, vaan tyly vastaus EU:lta on, että kun ongelma koskee koko Eurooppaa ja ongelmavyyhti on niin monisäikeinen, jäsenvaltioiden on itse hoidettava asia. Apuja ei siis tule. EU kuitenkin sallii, että hallitukset voivat auttaa kotitalouksia rahallisella tuella. Eli EU pesee kätensä ongelmista, eikä aio puuttua markkinoihin. Vihreän siirtymän vuoksi uusia energiamuotoja on tulossa ja se vie aikaa – tämä pitää myös hinnat korkeina. EU:n mielestä järjestelmä ei ole rikki, vaan se toimii kuten pitääkin kannustaessaan vihreämpiin energiamuotoihin.
Voiko Suomi tehdä itse mitään?
Tästä tasaavasta markkinamekanismista hyötyy muu Eurooppa, mutta me Pohjoismaissa kärsimme kovista sähkölaskuista. Voimmeko sitten itse tehdä jotakin, jos apua ei EU:lta saada? Yksi konkreettinen ehdotus ongelman ratkaisemiseksi olisi eliminoida pörssisähkön hintahuiput. Tämä säästäisi kuluttajat ikäviltä yllätyksiltä ja saattaisi pelastaa meidät kalliilta sähköltä.
Koska säätövoimaa ei ole tarpeeksi, sähköä pitää tuoda paljon. Valtio voisi ottaa vastuun tässä ja alkaa tuottaa säätövoimaa ja varmistaa varavoiman riittävyyden. Tämä hillitsisi pahimpia hintahuippuja. Meillä olisi myös tähän kotimaista teknologiaa tarjolla. Valtio voisi näin puuttua hintahuippuihin silloin kun markkinat eivät toimi.
Valtion taholla asenne on lyhytnäköinen ja annetaan ennemmin markkinoiden hoitaa tilanne. Nyt sitten kävi näin, että kärsimme kalliista energiasta. Kompensointiakin toki on ja valtio tukee kuluttajia esim. arvonlisäveron alennuksilla tai tietyillä sähkötuilla. Peruskysymys kuitenkin on se, että tiettyinä tuntein tulisi olla halpaa säätövoimaa, jota nyt ei siis ole.
Ratkaisuja on siis tarjolla, jos tartumme toimeen. Tämän nykyhallituksen aikana sitä tuskin tapahtuu, vaan he valitsevat helpoimman tien ja kaatavat ongelmien päälle rahaa. Itse ongelman ratkaisuun ei punavihreällä politiikalla ole tahtotilaa. Meillä loistavat säätövoimavaihtoehdot, kuten turve on viety liian nopeasti alas ja muita fossiilisia energiamuotoja rangaistaan verotuksella. Tuskin näemme hetkeen halpoja sähkön hintoja, niin kauan kun vihreät pitävät ilmastohysteriaa päällä.
