Ministerityöryhmä hyväksyi kesäkuussa päälinjat digitaalista henkilöllisyyttä ja henkilötunnuksen uudistusta koskevista esityksistä, joita nyt käsitellään. Kyse on siis mobiilisovelluksista, joilla Poliisi ja Digi- ja väestötietovirasto voivat varmistaa henkilöllisyytemme. Tämä on se pääasiallinen sisältö lyhykäisyydessään.
Tarkoitus on tietenkin sujuvoittaa ja helpottaa arkea. Mutta sitten tässä on muutamia arveluttavia seikkoja, joita haluan tuoda esiin ennen kuin laki lyödään lukkoon. Ensin voidaan kysyä: Ollaanko tässä aivan turhan luottavaisia teknologiaan? Kun tämän kaltaisia tunnistautumisjärjestelmiä kehitetään, kehittääkö sen kansallinen viranomainen, vai esimerkiksi kansainvälinen yhtiö. Tämä sovellus pitää siis ladata älylaitteeseen – eli puhelimeen, läppärille tai tablettiin. Nämä ovat pakostakin ulkomaisten valmistajien laitteita. Miten ihmeessä voidaan taata se, etteivät laitteet välitä tietoja ulos tahattomasti tai kenties jopa tahallisesti? Miten esimerkiksi varmistetaan se, että joku on ostanut älylaitteen suoraan Kiinasta, ettei siellä ole haitta- tai vakoiluohjemia esiasennettuina? Vaarana on, että henkilökohtaiset tietomme joutuvat vääriin käsiin.
Monet ovat huolissaan myös siitä, että digitaalinen henkilökortti tulee osaksi niin sanottua ”digitaalista lompakkoa”, johon laitetaan pikkuhiljaa kaikkea sitä, mitä lompakossa yleensäkin on: luottokortti, henkilökortti, kelakortti tai muita henkilökohtaisia kortteja, kuten esimerkiksi ”rokotuspassi” tai omakannan terveystiedot. Voidaanko tulevaisuudessa uuden pandemian aikana evätä henkilöltä tiettyjä palveluita, jos rokotepassi on puutteellinen. Hurjimmissa skenaarioissa on heitetty, että kulkuvälineeseen ei pääse tai kaupan kassalla ei voikaan maksaa, jos puuttuu joku sen hetkinen pandemiarokote.
Entä jos puhelin tai älylaite katoaa tai rikkoutuu. Miten varmistettaan tietoturva tässä tapauksessa?
Monet, jotka ovat matkustaneet USA:han, ovat huomanneet, että rajatarkastuksessa viranomaiset tietävät meistä todella paljon. Yhdysvaltalaiset digijätit – ja niiden ties mitkä
kumppaniyritykset ja valtiolliset toimijat – tietävät meistä jo monin verroin enemmän ja henkilökohtaisempia asioita kuin valtio. Mille kaikille tahoille nämä tiedot leviävät, ja mihin
tietoja käytetään?
Toivotaan että tämä digiuudistus toimii kunniallisesti ja sitä käytetään helpottamaan arkea, eikä sitä laajenneta keräämään meistä sellaisia tietoja, joita voidaan käyttää hyväksi ja vääriin tai rikollisiin tarkoituksiin.
