Euroopan Unioni kiristää jäsenvaltioita ilmastopolitiikalla, missä EU:lla on toimivalta. Unioni alkaa tunkea lonkeronsa itsenäisten valtioiden tonteille ja yrittää saada hallintaan kansallista omaisuutta ilmastonmuutosverukkeella. Unionin taloudellinen ja poliittinen eliitti haluaa keskittää vallan ylikansalliselle tasolle Brysseliin ja heikentää jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta. Nykyään suunta ei näytä olevan enää vain EU-liittovaltio vaan Euroopan yhtenäisvaltio, eikä alkuperäisistä perussopimuksista ole enää hajuakaan. Otteen kiristyessä myös metsäpolitiikkaa tehdään EU:ssa yhä selkeämmin osana ilmastopolitiikkaa ja kaikissa metsiä koskevissa esityksissä näkyy selvästi ympäristöjärjestöjen ideologinen kynänjälki. Tilanne näyttää Suomen kannalta pahalta, koska nykyhallituksemme on täysin rähmällään EU:n edessä ja kaikki mitä Euroopasta tulee, niellään koukkuineen ja kohoineen.
Metsiemme hallinta on EU:n härski tavoite
EU:n ideologinen ilmastopolitiikka jyrää kansallisvaltiot ja komissio valmistelee parhaillaan useita esityksiä, jotka vaikuttavat haitallisesti myös Suomen metsätalouteen. Maankäyttöä säätelevää LULUCF asetus on esimerkki tästä (Land Use, Land Use Change and Forest). Se määrittelee, miten metsien päästöt ja nielut sisällytetään EU:n ilmastotavoitteisiin. Aikaisemmin tämä asetus katsottiin olevan Suomen eduksi, koska metsiä on jo nyt kolme neljännestä maan pinta-alasta eikä metsäpinta-alaa voi juurikaan lisätä. Mutta mitä sitten tapahtui? Tilastokeskus kertoi toukokuussa, että Suomen maankäyttösektori eli pellot, metsät ja muu maankäyttö ei enää sidokaan hiilidioksidipäästöjä, vaan on muuttunut päästölähteeksi. Täysin absurdi väite, joka voidaan ampua alas ihan maalaisjärjellä ja oikeilla laskelmilla, josta ideologinen ilmastohörhöily on otettu pois.
Suomi joutuisi tämän uuden laskentamallin takia ostamaan päästöoikeuksia muualta Euroopasta ja luvassa olisi yli 7 miljardin lasku. Jotta vältyttäisiin lisälaskulta, Suomen on vahvistettava hiilinieluja eli käytännössä hakkuita on rajoitettava, metsien lannoitusta lisättävä ja tuotava puuta muista EU-maista. Tässä ei ole enää mitään järkeä, vaan Suomea viedään nyt kuin pässiä narussa. Kaikesta paistaa läpi se, että EU haluaa Suomesta koko Euroopan hiilinielun, eikä välitä meidän metsien taloudellisesta ja työllistävästä merkityksestä koko kansakunnalle.
Valtion metsien osuus Suomen metsistä on neljännes, loput ovat yksityisten, pääosin suomalaisten perheiden omistuksessa. Suomalaiset metsänomistajat kysyvät täysin aiheellisesti, jäävätkö heidän metsänsä nielureservaateiksi vai kannattaako ylipäätään jatkaa metsien hoitamista enää?
Ideologia tappaa maalaisjärjen
Suomen metsät ovat edelleen vahva hiilinielu, pidetään tämä mielessä. Metsien vuosittainen kasvu on merkittävästi suurempi kuin metsien käyttö ja luontainen poistuma. Näin on ollut joka vuosi yli 50 vuoden ajan. Suomi on hoitanut metsiään erinomaisesti ja koko metsäteollisuus, sekä metsäntutkimus on maailman huippuluokkaa, josta vain muut maat voivat ottaa oppia. Myös suomalaisten tekninen osaaminen metsästä tehtaalle on hioutunut vuosikymmenten aikana huppuunsa ja meidän metsäkoneet, harvesterit, tukkirekkojen päällirakenteet, digisovellukset ym. ovat maailmalla haluttuja vientituotteita. Mutta, kaikki kehitys voidaan vihreällä ideologialla romuttaa!
Kaikessa päätöksenteossa mennään ilmastonmuutoksen ehdoilla. Liian kunnianhimoiset ideologiset ilmastotavoitteet ovat muuttaneet koko maankäyttösektorin päästölähteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi peltojen, turvemaiden maaperän ja maankäytön muutoksen päästöt ovat ensimmäistä kertaa suuremmat kuin metsien nielut. Jotain radikaalia pitäisi siis tehdä, jos haluamme olla hiilineurtaali 15 vuotta aikaisemmin kuin EU:ssa yleisesti. Hakkuiden rajoittaminen Suomessa voisi laskennallisesti helpottaa Suomen hiilineutraalisuuden saavuttamista, mutta globaalia ilmastoa sillä ei pelasteta! Maailmalla tarvitaan puuta yhä enemmän, mutta jos emme omia metsiämme saa enää hyödyntää, hakkuut vain siirtyvät muihin maihin, joissa ympäristölainsäädäntö on tyypillisesti Suomea löyhempää.
Kun metsänhoitoa ohjaa ideologia, järkikin katoaa. Meidän suomalaisten ei tarvitse muuttaa metsäpolitiikkaamme, vaan EU:n ilmastopolitiikka tarvitsee suunnanmuutoksen. Euroopan Unionin ei tarvitse tulla opettamaan meille metsänhoitoa, koska sen me jo osaamme maailman parhaiten pitkällä kokemuksella. Pitäkää näppinne erossa kansallisomaisuudestamme, koska nämä asiat eivät EU:lle kuulu!
Suomen etua tulisi ajaa enemmän EU:ssa
Metsäpolitiikkaa tehdään EU:ssa osana ilmastopolitiikkaa nyt sellaisella vauhdilla, että Suomella on vaikeuksia pysyä mukana. Esimerkiksi tuleviin metsäesityksiin Suomen ennakollinen vaikuttaminen on ollut surkeaa, ellei jopa ala-arvoista meppien suunnalta. Hallitus alkaa toimia vasta sitten kun komissio töräyttää esityksensä ulos – silloin se on jo myöhäistä. Jos haluamme vaikuttaa tiettyyn suuntaan, ennakkokannat on oltava komission tiedossa hyvissä ajoin. Meidän vihertävät mepit eivät nähtäväsi aja Suomen etua, jos kysymys on vihreästä ideologiasta. Kun meillä on lisäksi ideologisesti hajanainen hallitus, niin on varmasti vaikeaa päästä metsäkysymyksissä samalle kartalle.
Nykyhallituksemme liian lojaali ja myönteinen suhtautuminen EU:n vaatimuksiin on Suomelle myrkkyä. Tämän suunnan on muututtava, jos haluamme säilyttää kansallisvaltiomme ja päättää itse omista luonnonvaroistamme. Päättäjät, nyt herätys!
Kun tavoitteena on hiilineutraali Eurooppa, tarvitaan lisäksi vahvaa hiilensidontaa pohjoismaiden metsissä, jotka ovat Euroopan keuhkot. Meidän täytyy taistella Suomen metsien puolesta, koska monella Euroopan maalla on käsitys, että hiilensidontaa kasvattamalla pohjoisen metsissä, voidaan hiilen tupruttamista jatkaa muualla Euroopassa.
Nykyinen komissio ajaa metsäsektoria osaksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa ja on unohtanut metsäteollisuuden kilpailukyvyn ja työllisyyden. Metsiemme merkitys meidän vihreänä kultanamme ei ole hävinnyt mihinkään ja koko metsäsektori täytyy pitää meidän omassa kansallisessa päätösvallassamme. Tulevaisuudessa puuraaka-aineen käyttö laajenee uusiin uusiutuviin korkean jalostusasteen tuotteisiin ja tässä Suomi voi olla tulevaisuudessa iso globaali toimija.
